Auringonlasku, jota kuvasin väärällä hetkellä

Aurinko synnytti veteen häilyvät valot, 

paljasti hiljaisena lipuvat laineet.

Näytti, kuin veden pinnalle olisi muodostunut silta:

Yksinäisten kulkijoiden,

niiden, joita maailma kolhii.

Mullon ikävä sua

"Mullonikäväsua
on ainut rivi jonka valmiiksi mä saan"

- Juha Tapio

Se oli kai vuosi 2007, joskus joulun jälkeen. En edes tajunnut, ettei kaikki ollut kunnossa. Eikä tajunnut kukaan muukaan. Pappa oli valmistellut kaiken tulevia vuosia varten - kaikki oli järjestyksessä seuraavia kylvöjä ja nostoja silmällä pitäen. Se siis tiesi, itse. Vaikka kukaan muu ei osannut aavistaa tulevaa. Se joutui sairaalaan. Käytiin kerran katsomassa, seuraavalla kerralla valkoinen arkku kannettiin hautausauton takaosaan. 

Joulu me vietettiin meillä. Mummu ja pappa tuli yhdessä, syötiin ja naurettiin. Jaettiin lahjat. Pappa ihastui mun saamaani suureen pehmokoiraan, kysyi saisiko sen. Nauraen vastasin, että ei. Jos olisin tiennyt, olisin pakottanut ottamaan koiran. Olisin antanut sen, valinnut kahdesta ihanasta ihanimman. Olisin ollut valmis luopumaan kaikista lahjoistani, jos vain olisin tiennyt. 

Pappa ei koskaan haukkunut ketään, se ei suuttunut me riehuttiin. Useimmat sen sormista oli kynnettömiä, osasta puuttui pää. Se piti meitä sylissä, lukitsi käsillään syliin. Nauraen yritettiin rimpuilla itsemme irti. Eikä se viihtynyt kuvissa. Meiltä löytyy vain muutama kuva. Toinen jostain juhlista: papalla on siinä puku päällä. Toisessa kuvassa se istuu risaisissa farkuissa ja t-paidassa kultaisennoutajan kanssa. Hymyilee. Siinä se on omassa elementissään. Kiltti ja ymmärtäväinen. Osasi nauttia elämästä.

Ajan saatteessa muistoja unohtuu, mutta vahvimmat niistä jäävät mieleen. Tekevät sinne pesän. En enää muista papan ääntä, mutta tunnistaisin sen kuullessani. Siitä olen varma. 

Hautajaisissa lauloin laulun. Linnun. Unohdin sanat, vaikka olen laulanut sen monesti. Mutta en itkenyt, en silloin. Kirkossa kyllä. Se laulu oli papalle, se oli hyvästi. Toinen laulukin meillä oli, mutta en muista lauloinko sitä. 

Joulu nostaa muistot pintaan, kyyneleet silmiin. Mutta en silti ikinä, ikinä haluaisi luopua niistä. ♥