Mikä minä olen?

Mikä minä olen? Siinäpä tosiaan kysymys, johon useimmat osaisivat omasta mielestään vastata hyvinkin nopeasti. Ihminen. Mutta omaa mieltäni ei tyydytä pelkkä sana. Mitä merkitsee olla minä? Me ihmisethän olemme yksilöitä, joista jokainen on aivan omanlaisensa kirja tai kokoelma. Ei ole yhtä tiettyä määritelmää, millainen ihmisen tulisi olla. Meillä on toki kaksi jalkaa, kädet jne, mutta määritteleekö se yksinään millainen ihminen on? Minusta ei. Se on vain pieni murena siitä, mitä ihminen voi ja haluaa olla. Millaisena hän itse itsenä näkee ja millaisen kuvan hän muiden silmissä itsestään muodostaa.

Aivan liian monet keskittyvät ihmisen ulkoiseen osaan. Siihen, miltä ihminen näyttää. Onko hänellä vaaleat hiukset, ehkä ruskeat tai vihreät silmät? Lihava, laiha tai jotain siltä väliltä? Mielestäni ihmisen ulkokuori on vain sisimmän suojeleva naamiaisasu tai suojapuku. Se ei kerro ihmisestä juuri mitään, mutta siihen suhtaudutaan kuin se olisi ainoa oikea tosi. Onko silmälasipäinen ihminen aina silmälasitonta viisaampi tai silmälasiton silmälasipäistä kauniinpi? Ei. Mielestäni olisikin tärkeämpää yrittää löytää tie ihmisen sisimpään. Tavoitella luonnetta ja persoonaa, ei vaateparsia ja kasvojen virheitä.  Silloin löytää oikean ihmisen, joka piileksii kaiken alla tai joka vain ymmärretään väärin ulkonäön vuoksi.

Jos omalla kohdallani katsotaan pelkkää ulkonäköä, omaan ruskeat luonnonkiharat, pisamaisen naaman ja silmälasit. Pukeutumiseni vaihtelee, mutta maanläheiset värit ja kukkakuosit ovat sitä ominta juttuani + ainakin tällä hetkellä erilaiset hameet ja pitsikuosit. En ole hoikka, mutten sanoisi lihavaksikaan. Pituutta ei löydy 160cm enempää (jos sitäkään). Jos itse arvioisin itseni vain ulkonäön perusteella, en olisi puoliakaan siitä mitä oikeasti olen. Voin vain kuvitella, miltä tuntuisi, jos kaikki tulkitsisivat minut sen perusteella. Ja jos siinä olisi kaikki, mitä itsellä on, me ihmiset olisimme harvinaisen köyhiä.

Voin onnekseni iloita olevani paljon enemmän kuin pelkkä kuori. Minulla on tunteet ja mielipiteitä. Kavereiden seurassa olen melkoinen hölösuu ja naureskelija, mutta vieraampien ihmisten seurassa olen hillitty ja jopa hiljainen. En ole koskaan ollut mikään päällepäsmäri tai pomotyyppi, joka sanelee miten asiat menee. Toisinaan annan muille jopa liikaa periksi, jotten loukkaisi heitä. Sekään ei ole oikein, mutta kuuluu luonteeseeni.

Jokaisessa meissä on sis hyviä ja huonoja puolia. Näistäkin asioista on monia mielipiteitä. Toinen pitää toisenlaisista ihmisistä, toinen toisenlaisista. Ja se on oikein. Arvostamme itsessämme ja muissa myös erilaisia luonteenpiirteitä; luottamusta, rehellisyyttä, hyvää huumorintajua... Jokaisella on omat mieltymyksensä vaikkapa pukeutumisen ja harrastusten suhteen. Silti kukaan ei ole toista huononpi ja jokainen tekee virheensä. Osa oppii näistä virheistä nopeammin, toinen hitaammin. Mutta erilaisuutta kannattaa arvostaa, sillä kukaan ei ole täydellinen. Jokaisella mallihahmollakin on vaikeuksia.